Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

     

 TOUR DE VUOKSI  (Imatran ja Svetogorskin kaupunkien yhteispyöräily) 16.6.07.

Kuva: Huilaus- ja tiedotustauko kauniissa maalaismaisemassa Svetogorskin ja Jääsken välillä.

- Noin komea (lähes pröystäilevä) nimi oli annettu niinkin yksinkertaiselle tapahtumalle kuin kahden naapurikaupungin väliselle fillaroinnille. No, olihan nämä kaupungit kylläkin eri valtioissa, suomalainen Imatra ja venäläinen Svetogorsk. Nämä kaupungit järjestivät jo kolmannen kerran yhteistapahtuman pyöräillen porukalla jonkinlaisen päiväretken.

- Imatran puolelta ns. kärkipolkijana toimi kaupungin vs.kehityspäällikkö Heikki Laine, myös järjestäjänä toimineelta Imatran Lapinkävijöiltä valvojana puheenjohtaja Matti Kohonen, oppaana historiantutkija Minna Kähtävä-Marttinen ja tulkkina Helena Roiha-Suuronen.

- Sää suosi retkeä mainiosti siten että useitten sateisten-viileitten- jopa myrskyisten päivien väliin tupsahti juuri se lauantai aurinkoisena-lähes tuulettomana-parikymmenasteisena kesäpäivänä joka houkutteli monet lähtemään matkaan jopa shortsiasussa.

- Lähtö tapahtui 16.6. klo. 10 Imatran urheilutalon pihalta jossa toimitsijat kertoivat päivän tavoitteista, sekä hyvistä porukkapyöräilun tavoista säännöistä ja etiikasta. Täältä lähti matkaan 65 pyöräilijää joka on sellainen letka että vaatii jokaiselta asiallisuutta, taitoa, tarkkanaolemista ja malttia matkan onnistumiseksi. Erityisen tarkkuuden vaatimus paljastui heti parin kilometrin jälkeen kun keskustassa jouduttiin pysähtymään tien ylitykseen,- kaksi peräkköin ollutta ajautuivat pysähdyksessä liian lähelle ja kaatoivat toisensa. Ei sattunut kuinkaan, eikä koko matkalla sen jälkeen sattunut yhtään ajokkikontaktia. -En tiedä kun en kysellyt enkä saanut todisteita, mutta voisi olla että minua opittiin vähän varomaan kun kuvailin ajaessa, voi olla mahdollista, että linja joskus jonkin sentin sekosi?! Tuuriako lienee myös ollut kun en mihinkään kuoppaan tai töyssyyn ajanut-.

- Rajatarkistus meni kumpaankin suuntaan jouhevasti. Svetogorskin paperitehtaan lähellä kohtasimme sikäläiset yli 30 ajajaa, joten porukka käsitti jo noin 100 henkeä. Matka jatkui miliisin johdatuksella heikohkoa, kuoppaista, kapeaa, osin sepeleistä maantietä kohti Rouhialaa. Miliisisaattue oli siksi, että Rouhialan voimalaitoksella ei pääse Vuoksen yli ilman varsinaista lupaa. Yli piti päästä kun ruokailupaikkamme oli joen itäpuolella Aholan kartanossa. Aikoinaan varmasti loistelias voimalan omistajan rakentama kartano jonka entisöintiremontti oli parhaillaan menossa.

- KYPÄRÄ oli matkalla lähes pakollinen ja olikin suomalaisilla yhtä lukuunottamatta kaikilla. Oli mielenkiintoista nähdä missä mennään noitten retkpyörien tasolla: ovat melkoisesti muuttuneet siitä kun minä oman rukkini 19 vuotta sitten ostin, nyt näkyi olevan jousitetut aika yleisiä. Minulla on viisi rumpuvaihdetta jalka- ja käsijarrulla, mutta monellakohan noista koskaan ajetaan samat sellaiset 80.ooo kilometriä jotka minä olen Tunturillani polkenut.
Oli kaikkiaan jollain lailla turvallisen oloista tässä isossa porukassa ajella kun tiesin ja näinkin miten kokenutta, ja sen mukana vastuullista ja fillarointiliikenteellisesti tietoista kanssaliikkujat olivat.

V. 2008  Imatra-Svetogorsk-Jääski-Imatra


Fillarointiretken paluumatkalla viivähdimme Svetogorskissa.
Kuvassa Anni, mutta minun pyörä kaupungin keskuspuistssa.

  Tänä vuonna tämä naapuruupyöräily oli neljännen kerran ja nyt Imatra kaupungin 6o -vuotisjuhlan merkeissä kaupunki jakoi maksuttomat kertaviisumit kaikille pyöräilyyn lähtijöille ja se innosti noin kolmekertaisen lähtijäjoukon viime vuoteen verrattuna eli puoltoistasataa henkilöä. Siihen kun lisätään Svetogorskista mukaan liittyneet niin porukka käsitti parisataa henkeä.
- Reitti oli lähes viimekertainen ja samoi säännöin, vain vähän kauemmaksi eli Jääskeen. Matkaa Imatran uimahallilta eestaas noin 45 km. Jääski oli Suomen aikana iso pitäjä ja sen entisellä kirkonkylällä kuulimme Kaija Linnahalmeen kertomana rutkasti sen aikaisesta paikan historiasta. Paluumatkan sai kukin tehdä omalla tahdillaan ja niin mekin Annin kanssa viihdyimme vähän aikaa Svetogorskissa kaupunkiin tutustuen. Tällä kertaa ei matkaan liittynyt ruokailu vaan Jääsken urheilukentällä napostelimme porukalla kukin omia eväitään.

©2017 Reino Pelkosen kotisivut - suntuubi.com